Keskusta ehdottaa julkisen hallinnon jättiremonttia

17.11.2026

Keskusta ehdottaa julkisen hallinnon järjestämiseen omaa lähimalliaan. Puolue on koko historiansa ajan halunnut vahvistaa paikallista päätösvaltaa ja vastustanut vallan keskittämistä. Ehdotus on luontevaa aatteellista jatkumoa puolueen aiemmille tavoitteille.

Lähimalli vastaa pitkälti Ruotsin hallintomallia. Siellä valtio hoitaa suurimmat koko kansakuntaa koskevat tehtävät ja 21 aluetta vastaa terveydenhuollosta, alueellisesta joukkoliikenteestä, kulttuurista ja aluesuunnittelusta. Alueilla on oma verotusoikeus, ja niiden valtuustot valitaan suorilla vaaleilla. Ruotsin 290 kuntaa puolestaan vastaavat muun muassa perusopetuksesta, varhaiskasvatuksesta, vanhuspalveluista, sosiaalipalveluista, kaavoituksesta ja paikallisesta infrastruktuurista. Suomalainen kuntavetoinen malli on Euroopassa poikkeuksellinen, ymmärtääkseni tavallisempaa on hoitaa osa yhteisistä asioista alueellisella tasolla.

Keskustan lähimalli perustuu kolmeen hallinnon tasoon:

  1. Kunnat
  2. Maakunnat
  3. Valtio

Kuntien tehtävät säilyisivät käytännössä ennallaan. Kuntaliitokset olisivat edelleen mahdollisia, mutta eivät pakollisia.

Maakunnat ovat mielestäni ehdotuksen kiinnostavin ja myös ideologisesti latautunein osa. Perinteisesti keskusta on kannattanut vahvaa aluehallintoa, kun taas kokoomus ja sosiaalidemokraatit ovat nojanneet enemmän keskuskaupunkilähtöiseen hallintoon. Joillekin sana "maakunta" tuntuu aiheuttavan näppylöitä juuri siksi, että se yhdistetään niin vahvasti keskustaan.

Keskustan mallissa maakunnat hoitaisivat nykyisten hyvinvointialueiden tehtävien lisäksi maakuntaliittojen ja elinvoimakeskusten tehtäviä. Kyse olisi tavallaan paluusta lääneihin, mutta sosiaali- ja terveyspalveluilla täydennettynä. Pidän ajatusta vähintäänkin selvittämisen arvoisena. Samalla pitäisi tarkastella sote-uudistuksen tuloksia ja arvioida, tuliko tehtyä oikeita ratkaisuja. En ole esimerkiksi varma siitä, oliko sosiaalipalvelujen siirtäminen hyvinvointialueille kaikilta osin tarkoituksenmukaista.

Valtion osalta keskusta ehdottaa ministeriöiden lakkauttamista ja tehtävien siirtämistä pääministerin, käytännössä valtioneuvoston kanslian, alaisuuteen. Myös valtion virastoja haluttaisiin karsia. Voi perustellusti kysyä, onko noin sata valtion virastoa tarpeen Suomen kokoisessa maassa.

Käytännön kokemuksen perusteella jokainen ministeriöiden kanssa työskennellyt on nähnyt niiden siiloutuneisuuden. Kerron esimerkin. Työskennellessäni nuorisoalan asiantuntijana pyrimme edistämään monialaisia Ohjaamoja ja rakentamaan palveluja yhden luukun periaatteella. Vastuut nuorten palveluista jakautuivat työ- ja elinkeinoministeriön, opetus- ja kulttuuriministeriön sekä sosiaali- ja terveysministeriön kesken. Ministeriöt pitivät vähän yhteyttä toisiinsa, johtovastuusta kilpailtiin ja yhteisistä tavoitteista sopiminen oli hankalaa. Nuoriin liittyvät politiikkatoimet ovat hyvä esimerkki kokonaisuudesta, jota nykyinen ministeriörakenne ei helpota. (Nuorisoala ry ehdottaakin, että nuoriin liittyvät politiikkatoimet koottaisiin eri ministeriöistä yhden vastuuministerin vastuulle, kannatan.)

Keskustan mallissa maakunnille ei annettaisi verotusoikeutta. Maakuntaverolla on peloteltu kansalaisia verotaakan kasvulla etenkin kokoomuksen suunnasta. Toisaalta voisi ajatella, että kun samalla toimijalla olisi vastuu sekä tuloista että menoista, voisi se kannustaa kokonaistaloudellisesti viisaaseen toimintaan.

Maakuntaveron sijaan Keskusta esittää, että osa maakunnassa maksetusta arvonlisäverosta jäisi maakunnan käyttöön. Vaikutuksia on vaikea arvioida, mutta ratkaisu saattaisi olla helpompi toteuttaa kuin uuden maakuntaveron rakentaminen nykyisen ansiotuloverojärjestelmän rinnalle tai sisälle.

Keskustan lähimalli on myös vastaus kokoomuksen kuntauudistuspuheisiin. Kuntaministeri Anna-Kaisa Ikonen asetti kesäkuussa selvitysmies Kari Häkämiehen arvioimaan maakuntaliittojen asemaa ja tehtäviä. Jo ensiaskeleista on paistanut halu lakkauttaa maakuntaliitot ja siirtää niiden tehtäviä suurten kaupunkien vastuulle.

Lisäksi Kokoomus haluaa uudistaa kuntakenttää jakamalla kunnat A- ja B-luokan kuntiin. Perinteisesti kuntahallintoa uudistettaessa on puhuttu vastuukuntamallista, jossa suurimmat kaupungit tai maakuntakeskukset hoitavat osan kuntien tehtävistä. Esimerkiksi työllisyydenhoidossa toimitaan jo osin näin. Tämä on tietenkin yksi tapa hoitaa julkista hallintoa, mutta sitä emme tiedä, onko se hallintoa selkeyttävä, demokratiaa parantava tai vaikuttavuutta lisäävä?

Julkisesta hallinnosta ja sen uudistamisen tarpeesta on syytä käydä keskustelua. Näyttää, että siitä pyritään tekemään myös vaaliteema. On hyvä, että kansalaiset pääsevät arvioimaan, millaisia vaihtoehtoja demokratian toteuttamiseksi ja palvelujen järjestämiseksi puolueet tarjoavat.

Share